Italian kulkineissa

Pieni teemakatsaus kulkupeleihin Toscanaan suuntautuneen matkamme tiimoilta.

IMG_1036 (Medium)

Toscanaa olisi jokaisen matkaoppaan mukaan parasta kulkea ristiin-rastiin vuokra-autolla, mutta minulla (Jani) ei ajokorttia ole, ja Salla haluaa säästää hermojaan matkustellessa. Siispä kulkineinamme olivat Trenitalian junat, eri yhtiöiden bussit sekä parilla lyhyemmällä etapilla taksit. Ensin taksit pois alta:

Käyttämissämme takseissa hinnoittelu oli ihan fiksua, autot siistejä ja joissakin tapauksissa kuskikin tykkäsi rupatella englanniksi. Esimerkiksi Bolognassa kahden hengen taksimatka lentoasemalta rautatieaseman lähellä sijainneeseen majoitukseen ei maksanut juuri enempää kuin lentokenttäbussi majoituksesta vajaan kilometrin päähän.

Cortonassa ei tiemmä ole varsinaisia takseja, joten siellä yksityishenkilöt hoitavat taksiliikennettä Camucian juna-asemalta (Cortonan lähin juna-asema) Cortonan korkeuksiin. Palvelu varmasti vaihtelee, mutta meille kuskit kertoivat mennen-tullen paikallisista nähtävyyksistä ja cortonalaisesta elämänmenosta.

Italialaista bussimatkailua

Bussitse kuljimme reittivälit Firenze-Lucca (takaisin tultiin junalla) sekä Firenze-Greve in Chianti-Firenze. Ensimmäistä bussimatkaamme varten suuntasimme Firenzessä bussifirma ATAFin toimistolle. Luukulta todettiin, että heidän busseillaan ei pääse Luccaan, että menkää junalla. Olin lukenut, että jollakin bussilla pääsee, ja että se on edullisempi ja nopeampi kuin juna. Hortoilimme jonkin rautatieaseman läheisen kioskin luokse kyselemään Luccan-busseja, ja meidät ohjattiin läheisen nurkan taakse. Siellä majaansa piti CAP, joka liikennöi haluamaamme kohteeseen. Ostelimme liput ja päädyimme perille ihan jouhevasti.

Greve in Chiantiin pääsimme puolestaan ATAFin kyydillä, molempiin suuntiin. Grevessä ei ole varsinaista bussiasemaa, joten paluuliput ostettiin tupakkikaupasta (Tabaccheria) ja bussia mentiin odottelemaan Greven pääkadun varrella sijaitsevalle pysäkille. ATAF ei tuntenut paljon matkatavaroiden laittamista ruumaan, joten kapsäkkimme valtasivat bussista menomatkalla kahden matkustajan verran tilaa. Tullessa yhden jos toisenkin matkaajan tavarat tukkivat pyörätuolimatkustajille varatun tilan. Mikäli matkaliput jossakin kohteessa täytyy hankkia tupakkikaupasta, niin kannattaa huomioida, että kaupassa saattaa olla tarjolla vain rajallinen määrä lippuja tietylle lähdölle. En muista, olivatko ne bussiliput Grevestä Firenzeen vai junaliput Cortonasta (Camuciasta) Arezzoon, joiden kohdalla ostimme kaupan viimeiset piljetit ao. lähdölle / päivälle.

Kokonaisuudessaan bussikokemukset Italiassa olivat ihan positiivisia. Pääsimme haluamiimme paikkoihin ilmoitetussa ajassa ja kohtuullisella hinnalla (lippu Luccaan maksoi 5,20 € per nassu ja Greveen hinta taisi olla neljän euron tietämissä). Pientä säröä tähän matkustuskokemukseen tuottivat kuitenkin epäselvyydet bussioperaattorien sekä heidän aikataulujensa ja vastaavien suhteen. Kysyvä ei tietysti tässäkään juuri tieltä eksy.

Melkein sakkoja Italian raiteilla

Italiassa toimii ilmeisesti yksityisiäkin junayhtiöitä, mutta meidän kokemuksemme ovat valtio-omisteisen Trenitalian kyydistä. Junailusta tuli luettua ja kuultua ennen matkaa kahdenlaisia juttuja:

  1. Se on todella yksinkertaista ja helppoa.
  2. Junat ovat aina myöhässä, jos edes saapuvat. Tai voivat saapua väärille raiteille.

Kokemuksemme ovat näiden sekoitus, tosin onneksi painottuen huomattavasti ensin mainittuun kohtaan. Ensimmäinen junamatkamme Italiassa oli netistä ennakkoon ostettu Frecciarossa-reissu (Frecciarossa on Trenitalian nopeinta kalustoa, huippunopeus 300 km/h) Bolognasta Firenzeen.

Saavuimme Bolognan asemalle hyvissä ajoin ja selvitimme lähtöraiteen (binario). Kuulimme onneksemme kuulutuksen (Bolognan rautatieasemalla oli jostain syystä taukoamatta attenzione…-kuulutuksia, joten niille ei pian lotkauttanut korviaan), että junamme on 10 minuuttia myöhässä, ja näimme saman ilmoitettuna raiteen viereisellä näyttötaululla. Vajaan kymmenen minuutin kuluttua näyttötauluun tuli ilmoitus saapuvasta junasta, määränpäänä Firenze. Ihmettelin, kun junan numero oli eri kuin lipussamme. No, emme viitsineet aikailla myöhästyneen junan kanssa, joten sisään lipussa osoitettuun vaunuun (sisään astuessamme ihmettelin, kun kyseessä olikin hitaampi Frecciargento-juna).

Seuraavaksi ihmeteltiin sitä, kun toinen lipussamme ilmoitetuista paikoista puuttui. Vieressämme ollut italialaisrouva oli myös ihmeissään lippunsa kanssa. Juna lähti matkaan, konduktööri astui vaunuun ja alkoi selvittää jotakin italialaisrouvan kanssa. Italian-taitajamme Salla ei kuitenkaan saanut paikallisten tykityksestä paljon tolkkua. Konduktööri halusi nähdä lippumme, ja sitä katsottuaan totesi jotakuinkin:

You have two problems: One: you are in the wrong train. Two: you are in the wrong department and there is no business department that is mentioned in your ticket in this train. You will get fine of 100 € each.

Vaimokulta tuohtui, mutta ehdotin maltillisempaa taktiikkaa. Myös italialaisrouva oli noussut väärään junaan ja hän se vasta tuohtunut olikin. Selitin konnarille, että olimme häämatkalla, eikä meillä ollut varaa tuollaisiin sakkoihin. Konduktööri heltyi helposti, tosin sakkojen määrääminen olisi varmaankin vaatinut jonkinlaista paperibyrokratian pyörittelyä, eikä herra näyttänyt olevan siitä kiinnostunut. Hän ohjeisti meitä:

This train is going to Firenze, but we are going to Campo di Marte station – It is very periferic station, very much away from the city centre.

Olin katsonut karttoja ennen matkaa ja muistelin, että Campo di Martesta oli noin viiden kilometrin matka päärautatieasema Santa Maria Novellalle (SMN), joten ei se kovin periferic ollut. Konduktööri heltyi vielä ohjeistamaan meitä, miten pääsisimme Campo di Martelta junalla SMN:lle. Aikataulu olisi tiukka ja välissä pitäisi ostaa liput.

IMG_0891 (Medium)
Paikallistakin hävettää, kun homma pissii. Salla (taustalla) on sen sijaan ihan veikeänä.

Saavuimme Campo di Martelle ja ehdotin, että ottaisimme taksin majoitukseen. Se maksoi seitsemän euroa, kun kahden hengen junaliput olisivat olleet ehkä vitosen. Ja pääsimme ainakin puoli kilometriä lähemmäksi majoitustamme.

Tällainen oli ensikokemus Italian junailuissa, miten meni muuten?

Junailimme reissulla lisäksi välit Lucca-Firenze, Firenze-Camucia, Camucia-Arezzo, Arezzo-Bologna sekä Bologna-Modena-Bologna. Nämä reissut tuli tehtyä paikallisjunilla (regional veloce, näkyy videossa alla) yhtä reissua lukuunottamatta, joka tehtiin Intercityllä.

Yöjunan odottelua Luccassa.
Yöjunan odottelua Luccassa.

Luccasta lähtenyt yöjuna oli toistakymmentä minuuttia myöhässä, ja muutkin taisivat olla joitakin minuutteja, mutta muutoin junamatkailu alkoi sujua ensikokemukseen verraten vähän leppoisammilla raiteilla. Automaateista saatiin liput kätevästi, ja oikeille raiteillekin löydettiin.

IMG_1033 (Medium)

Vielä junamatkailutietoutta videomuodossa: