Viisi päivää Dublinissa

Kävimme vaimon ja appivanhempien kera viiden päivän kesälomareissulla Dublinissa. Seuraavassa hieman fiiliksiä, ja vinkkejä, matkalta.

Dublinin lentokentältä pääsee keskustaan taksilla (20 – 30 €) sekä ainakin kolmella erilaisella bussivaihtoehdolla: Aircoachilla (9 €), Dublinin julkisen liikenteen AirLinkillä (6 €) sekä paikallisbussin peruslinjalla (3,30 €). Matkaajille suunnatut Aircoach ja AirLink menevät oletettavasti sellaisiin paikkoihin, joihin matkaajat yleensä ovat menossa, ja ilman turhia pysähdyksiä. Otimme kuitenkin itse paikallisbussin alle – Se on varmastikin hitain – tosin myös edullisin – vaihtoehto, mutta sen kyydissä pääsee heti kättelyssä paikallisen meiningin makuun. Lähtiessämme Dublinista otimme taksin lentokentälle, ja se kustansi Parnell Streetiltä tasan 20 €.

IMG_3148

Yllä paikallisbussin liput. Niitä pystyi ostamaan lentokentän Sparista, ja vaihtoehtoa kysyttäessä vastasin myyjälle ”the cheapest one”. Matkaajille suunnatut bussilinjat lähtevät ilmeisesti heti lentokentän edestä. Paikallislinjat puolestaan kulkevat lentokentän pääovien edessä olevan rakennuksen takaa. Paikallisilta sai hienosti apua oikeille suunnille.

Olimme Dublinissa jo yhdeksän aikaan aamulla, joten huoneemme Kingfisher Townhousessa Parnell Streetillä ei ollut vielä valmis. Jätimme matkalaukkumme säilytykseen ja suuntasimme Capel Streetillä sijaitsevalle Brother Hubbardille, josta olin kuullut saatavan hyvää kahvia.

IMG_3145

Kuvassa yllä: Paikalliset pitävät sadetta Brother Hubbardissa. Viiden päivän aikana satoi neljänä päivänä vettä. Sateet olivat noin vartin kuuroja, ja sade taukosi välillä joskus vartiksi, joskus pariksi tunniksi. Kuvassa alla olemme veli Hubbardin herkkujen äärellä.

IMG_3146

IMG_3154

Kuvassa yllä kaupunkia halkova Liffey-joki, jonka äärelle pääsimme nopeasti kahviteltuamme. Kuvassa alla puolestaan reissun toinen shoppailukohteeni (toinen oli Aran-neuleita myyvä puoti): Käsintehtyyn Donegal-tweediin erikoistunut liike Kevin & Howlin Trinity Collegen lähellä, Nassau Streetillä. Olin lätsänostoaikeissa, mutta valitettavasti upeista hatuista (joita oli paljon) ei löytynyt minulle kokoa. Päädyin kuitenkin ostamaan hienon merinovillaisen kaulahuivin.

IMG_3166
IMG_3193
Dublinissa järjestettiin Euroopan suurimpiin kuuluva laatukahvitapahtuma reissumme aikana, ja poikkesimme RDS Simmonscourtin messuhalleilla yhden päivän aikana. Lähelle pääsi kätevästi DART-junalla Connolly asemalta, joka sijaitsi noin kilometrin päässä majapaikastamme. Kirjoitin kahvitapahtumasta raportin asiaan vihkiytyneeseen blogiini.

IMG_3326

Myöhemmin kipaisimme DARTilla Howthin kalastajakylässä (kuvassa yllä), joka on noin 20 minuutin junamatkan päässä Connollystä. Alla kuva koko päivän voimassa olevasta meno-paluulipusta. DART-systeemin käyttö vaikutti kokonaisuudessaan hyvin yksinkertaiselta.

IMG_3480

IMG_3503

Vaikka emme ole suuresti kaupunkien ”pakollisten kohteiden” ystäviä, niin täytyyhän nekin usein katsoa. Olutvalmistaja Guinnessin useampaan kerrokseen rakennettu Storehouse, joka esittelee Guinnessin valmistusta vaihe vaiheelta, kuuluu näihin pakollisiin kohteisiin. Kipaisimme appiukon kanssa paikalla eräänä aamuna. Itseäni kiinnosti markkinointimiehenä eniten Guinnessin mainontaa käsitellyt osasto (kuvassa yllä). Storehousen ylimmästä kerroksesta sai pääsylippuun sisältyneen tuopillisen sitä itseään. Varsin tuoretta Guinnessia pääsi maistelemaan, ja olihan se ihan eri sfääreissä kuin kaupasta ostetut tai edes kotimaassa hanasta lasketut.

IMG_3535

Trinity Collegen (kampus kuvassa yllä) vanha kirjasto on yksi pakollinen nähtävyys, ja hieno se onkin. Lippua tosin myydään ensisijaisesti Book of Kellsin lippuna. Kirjan tunnistaa siitä, että se on vitriinissä ja vähintään tusina matkailijaa on sen ympärillä nenä pleksissä kiinni. Jos haluaa tutustua vähintään yhtä kauniisiin niteisiin (ja useampaan huoneelliseen sellaisia tarinoineen), suosittelen lämpimästi ilmaista Chester Beatty Libraryä Dublinin linnan maastoilla. Salla kirjoittanee siitä Aarrekirjastoonsa jossakin vaiheessa.

Kaksi ravintolatärppiä Dubliniin

Emme olleet tarkastaneet kaupungin ravintolatarjontaa ennakkoon, vaan löysimme helmet aivan sattumalta. Toinen löytyi Talbot Streetiltä, jota pitkin matkasimme eräänä päivänä Connollyn asemalle. Toisessa kerroksessa sijaitseva 101 Talbot (kuvassa alla) tarjoaa todella herkullista ruokaa kohtuulliseen hintaan. Set menu eli alkuruoka, pääruoka ja jälkkäri samassa paketissa maksoi 30 € – Valinnan sai tehdä noin viidestä vaihtoehdosta kutakin. Tarjolla oli myös paikallisten pienpanimojen oluita, ja palvelu oli huippuystävällistä. Ravintola on todella suosittu, joten pöytävaraus on suotava.

IMG_3289

Toinen ravintolatärppi löytyi italialaisen korttelin maastoilta. Paikalla on ilmeisesti useampi saman omistajan ravintola, mutta Wallace’s Taverna oli näistä napakymppi. Vieressä ollut Enoteca delle Langhe ei ollut aivan niin hyvä, joskaan ei huonokaan.

Päiväreissu Glendalough-Kilkenny

Dublinissa on tuhottomasti erilaisia yrityksiä, jotka tarjoavat päiväreissuja joka puolelle Irlantia. Katselin alustavasti reissua Moherin jyrkänteille sekä Giant’s Causewaylle, mutta ne olisivat olleet etäisyytensä puolesta yhtä bussissa istumista. Päätimmekin tutustua huomattavasti lähempää löytyvään Glendalough’n kelttiluostarialueeseen (kuvassa alla) Wicklow-vuorten kupeessa sekä samalla reissulla Kilkennyn kylään.

IMG_3391

Selvittelin ennakkoon eri matkanjärjestäjiä, ja kyselin niitä Dublinin turistitoimistoa myöten, mutta päädyimme kuitenkin vaihtoehtoon, johon varmasti suurin osa matkaajista päätyy: Paddywagoniin, joka pitää turistiroipeliikkeitä pystyssä eri puolilla kaupunkia. Päiväreissulla oli hintaa 25 € per nenä. Oppaamme kertoi lukuisia historiallisia kertomuksia jo Dublinista, keventeli tunnelmaa vitseillä, ja oli arvosteluasteikolla 0-10 noin 11:n arvoinen opas.

Kilkennyssä kipaisimme katsomassa Pyhän Canicen katedraalia. Sen pihamaalla on yksi harvoista säilyneistä 900-luvun pyöreistä torneista. Glendalough’ssa oli myös yksi, mutta kilkennyläiseen torniin pääsi kapuamaan ylös pientä maksua vastaan. Kapusin, ja otin kuvan kylän nurkasta (oikeassa alalaidassa myös matkaseurueemme):

IMG_3446

Kilkennyssä olisi ollut pari muutakin rakennusta katsottavana, mutta loppuaika meni lounaaseen paikallisessa pubissa. Irlantilainen muhennos oli mainio, ja pitihän sitä Kilkenny-oluttakin Kilkennyssä maistaa!

Hintataso Dublinissa oli Suomen luokkaa – Ei tosin ihan Helsingin tasoa. Ruoat (lounas- tai illallisannos) maksoivat juomineen 12 – 20 €, pubeista sai ruokaa vähän edullisemmin. Salaatteja nämä kaverit eivät liikaa harrasta, mutta onneksi salaattia tai vihanneksia löytyi kuitenkin yleensä side dish -osastolta.