San Franciscon nähtävyyksillä

Pistäydyin työmatkalla Las Vegasissa, ja sen jatkoksi päätin ottaa muutaman lomapäivän tarkastaakseni San Franciscon. Olin halunnut käydä siellä jo pidemmän aikaa – eikä vähiten kehutun laatukahvilakulttuurin vuoksi.

Las Vegasissa tuli vietettyä viikko, mutta kuitattakoon se näillä parilla kuvalla:

20161027_125631

20161027_135134

Las Vegas kasinoineen ja 24 tuntia vuorokaudessa elävine viihdetarjontoineen ei ole unelmakohteeni. Onpa se kuitenkin nyt nähty, ja työrintamalla reissu oli varsin antoisa. Yksi hienoimmista kohteista oli näiden kuvien demonstroima Hooverin pato 45 minuutin matkan päässä Vegasista. Yllä olevassa kuvassa näkyy kallioiden värivaihdoksesta näppärästi se, miten joki on kuivunut aikojen saatossa. Viereisessä kuvassa pato näkyy taustalla ja mölötän 270 metriä Colorado-joen yllä makaavalla sillalla.

No, mutta nyt jo San Franciscoon!

Vietin SF:ssa neljä kokonaista päivää. Agendalla olivat kahvilat sekä perusnähtävyydet. Kahviloista en tässä kerro, sillä kuvailin kokemuksia kahviblogiini. Perusnähtävyyskierrokselle kuuluivat Golden Gate -silta, Golden Gate -puisto ja siellä olevat Japanese Tea Garden sekä California Academy of Sciences, Alcatraz-saari vankiloineen, Chinatown, Coit-torni, Fisherman’s Wharf sekä Ferry Building. Lähdetään kierrokselle.

20161029_100146

Haight-Ashburyssa sai alkunsa hippiliike. Yllä oleva Grooves ei ole kaupunginosassa, mutta kuvastaa riittävän hyvin meininkiä. Kuljin Hashburyn – Kuten Hunter J. Thompson on kaupunginosaa nimittänyt – läpi suunnistaessani Golden Gate -puistolle.

20161029_103514

Puistossa majaileva California Academy of Sciences oli hienoinen pettymys. Lippu maksoi jokusen kymmenen dollaria. Kompleksista löytyy akvaario, planetaario, jonkinlainen trooppinen kävelykierros, mineraalinäyttely ja maanjäristyssimulaattori. Planetaarioon en jaksanut jonottaa. Akvaariossa oli ihan hauskoja ötököitä. Maanjäristyssimulaattori oli mielenkiintoinen – niin myös miljoonan muun turistin mielestä. Skip. Jokusen tunnin paikalla pyörin ja olihan rompe laitettu kivasti esille. Silti varsin perusmuseo.

Sen sijaan vastapäätä sijainnut japanilainen zen- / teepuutarha antoi rahalle (lippu taisi maksaa kahdeksan dollaria) vastinetta. Käyskentelin hienoissa maisemissa puutarhan yksityiskohtia ihmetellen:

20161029_130244

Jatkoin noin 20 kilometrin nähtävyysmatkaani Presidion suuntaan. Matkan karkean reitin voit katsoa alta tai Google Mapsista.

Majapaikkani oli Union Squarella Chancellor Hotellissa. SF:ssa ei juuri edullista majoitusta ole tarjolla. Bongasin ensin yhden vaihtoehdon viideksi yöksi noin satasella per yö. Paikka vain sattui olemaan keskellä Turk Streetiä, jossa matkailijakokemusten mukaan tarjotaan huumeita keskellä päivää ja öykkäröidään muutenkin isommalla kädellä. Nou tänks. Chancellor maksoikin sitten rapiat 900 samalta ajalta. Aamiaisrahat pystyi tienaamaan näppärästi jättämällä huonepalvelun väliin – Jokaista väliin jätettyä päivää kohden sai seitsemän dollarin etusetelin paikan ravintolaan. Takaisin reitille.

20161029_150827.jpg

Presidion kautta Golden Gatelle suuntaaminen tuntui fiksulle idealle. Oli mukava taivaltaa polkuja ja tarkastella Tyynenmeren tyrskyjä ennen ison punaisen kohtaamista. (Taisin ajatella, että kaikki voivat googlettaa Golden Gatesta kuvan, joten en sitten valmistellut moista tähän, höh.) Golden Gate on tässä jo sivuutettu, kun katse käy entisen sotilaslentotukikodan eli Crissy Fieldin yli kohti SF:n keskustaa:

20161029_155411

Pelikaani!

Ei turpiinissa, vaan saarella. Lintu on espanjaksi alcatraz ja siitäpä on nimensä saanut maailman kovimmaksi vankilaksi tituleerattu loukko. Taitaa muuten näkyä yläkuvassa vasemmalla.

Kun olin todennut, että jalkojani ei tarvitsekaan amputoida 20 kilometrin kävelymatkan jälkeen (olin kävellyt viikon sisään jo reilut 150 km), päätin suunnata vankilasaarelle. Oikeasti tässä oli pakkorako, sillä olin varannut reissun jo kuukautta aiemmin. Niin kannattaa varata sinunkin, sillä paikan päällä myydään varsin todennäköisesti eioota.

Sateessa seisomisen jälkeen (oli reissun toinen sadepäivä – toinen oli Las Vegasissa kesken allasbileiden. Ja Nevadan autiomaassa sataa pari kertaa vuodessa – Jopas sattui!) pelikaanisaaren vierailijat lastattiin paattiin, joka putputti parikymmentä minuuttia kohteeseen.

Saarella on muutamia rakennuksia ja suuntasin muiden perässä siihen kärkikohteeseen eli itse sellirakennukseen. Kun oli jonottanut sateessa paattiin pääsyä, niin olipa erinomaista päästä jonottamaan kylmään betonibunkkeriin äänilaitteiden jakamista. En ole jonotuskohteiden ystävä, kuten arvata saattaa. Tuplajonotus kuitenkin kannatti, kun korviinsa sai Cellhouse Audio Tourin (lyhennän CAT). Eli kuulokkeet korville ja sitten nauhoitteelta tulevien ohjeiden mukaan selliosastoa kiertämään.

CAT on entisten vankien ja vartijoiden puhuma kierros ympäri vankilaa. Tutuksi tulevat muun muassa vankilan kapina (ja nähdyksi sotilaiden vankilan sisään ampumien kranaattien jäljet), se kuuluisin pakoyritys reitteineen, eristyssellit sekä ruokasalin atmosfääri (Alcatrazissa tarjoiltiin erikoisenoloisesti USA:n parasta vankilaruokaa).

20161030_114101

Näkymä Alcatrazilta SF:n keskustaan. Taas alkaa sataa.

Saarella on paljon muutakin. Itse tosin tarkastin vain saaren historiasta kertovan viisitoistaminuuttisen videon ja suuntasin paluulaivalle. Pelkästään CAT sekä historiaa havisevat seinät ovat lipun hinnan arvoinen kombo. Suosittelen.

Kalastajasatamaa ja näköaloja

Eräänä päivänä kipaisin Fisherman’s Wharfille. Siellä on hyvä turistin olla, matkaoppaassa sanottiin. Sen olivat monet turistit ja turistirompekauppiaat onkeensa ottaneet, huomasin. Se oli semmoista. Ilahduttavia olivat kuitenkin vanhat purret sekä yhdellä laiturilla uikuttavat merileijonat. USS Pampanito -sukellusveneessä olisin halunnut käydä, mutta se oli lähtenyt kuukaudeksi lomille.

20161031_113023

Kalasataman turismilöyhkästä kiemurtelin kohti Coit Toweria. Art deco -tornilla on vartta rapiat 60 metriä, mutta se on pystytetty yhdelle kaupungin monista kukkuloista, joten näköala on kiva.

20161031_103555

Otin teille tällaisen räpsyn, jossa näkyvät Golden Gate horisontissa sekä Alcatraz oikeassa reunassa. Niiden välimaastoon sijoittuu kalastajasatama. Jos katseen kääntää tuosta vasemmalle, niin nähdään SF:n ydinkeskustaan ja Union Squarelle.

Yksi ravintolasuositus: State Bird Provisions

En ole omaperäinen tämän kanssa. Jos googletat ravintolasuosituksia SF:oon, saanet saman vastauksen. Toki siellä keikkuu myös miljardi kertaa kalliimpi French Laundry, mutta mennään sinne sitten vasta miljardööreinä.

Ei ollut kaukana, että tämä väliotsikko olisi jäänyt kirjaamatta, sillä en ollenkaan tiennyt, pääsenkö illallistamaan kyseiseen Michelin-tähden ansainneeseen ravintolahelmeen.

Koetin tehdä pöytävarausta netissä paria kuukautta ennen. Tuloksetta.

Koetin soitella puhelimitse peruutuspaikkojen perään SF:sta (oikeastaan laitoin hotellin conciergen tekemään niin). Tuloksetta.

Menin sitten jonottamaan paikalle varttia ennen avaamista. Jonoa oli jo jonkin verran. Ovet aukesivat. Ensin otettiin sisään pöytävarauksen tehneet. Sitten jono alkoi lipua. Kuinka monta henkeä, sir? kysyttiin. Yksi, kerroin. Perfect, vastattiin. Sain paikan baaritiskin päästä. Paikan numero oli kaksi. Ykköselle ei tullut ketään. Tämä oli aika mainio paikka.

State Birdin konsepti on kiehtova: Kokit huseeraavat silmien edessä jos jonkinlaisten ruokien parissa. Sitten ne lähtevät kiertämään tarjoilijoiden käsivarsilla ja jokaiselta asiakkaalta kysytään, maistuisiko. Jos maistuu, niin asiakkaan edessä olevaan korttiin tehdään merkintä, minkä hintaluokan apetta on tullut minkäkin verran otettua.

20161101_174000

Tässä on joku state bird maistossa. Kiertävät annokset ovat nimeltään provisions. Ruokalistasta tilattavat pääruoat kulkevat nimellä commandables.

Nappailin arviolta kahdeksan apetta tarjoilijoiden tarjottimilta maisteluun. Jälkkäri tilattiin listalta. Tarjoilija kysyi, että mitä haluaisin. Vaatimattomana jälkiruokien ystävänä vastasin, että haluaisin oikeastaan koko menyyn (viisi herkkua). Tarjoilija sanoi, että sehän sopii. Josko laitetaan kaikki puoliksi, niin pystyy vielä napaansa ahtamaankin? Indeed!

20161101_182315

Jotain granaattiomenahommaa, mutakakkua, jätski-”voileipä”, joku hyytelöjuttu ja maapähkinämaito. Meinasi taju lähteä näiden kanssa.

Vatsa tuli täyteen noin sadalla dollarilla (tähän laskettu mukaan erittäin avokätinen 20 dollarin tippi). Hinta ei siis michelinläiseksi päätä huimaa, mutta varaus kannattaa tehdä hyvissä ajoin.

Kaupungista jäi tarkastamatta erityisesti hieno ja monenkirjava kulttuuritarjonta. Myös lähellä sijaitseva Muir Woods upeine puineen, paikallinen viinirepertuaari sekä Oakland jäivät katsastamatta. Jotain siis seuraavaankin kertaan.

Save